Mikä ihmeen rouhea?

Minäkö muka rouhea, vuh!

Kieli muuttuu aikojen saatossa, se on selvä se. Muutenhan käytössä olisivat yhä sellaiset Mikael Agricolan lanseeraamat sanat kuten miehulainen (nuori mies), huikuri (kevytmielinen ihminen), syläys (syleily) ja hervohtua (nääntyä). Kivoja sanoja, taidankin alkaa agricolistiksi.

Kieleemme on kuitenkin pesiytynyt uudissanoja, joiden ei olisi suonut tänne pesäänsä tehdä. Tällaisia sanoja ovat esimerkiksi rouhea, uudenkarhea ja likietunen. Rouhea-sana on elänyt renessanssiaan jo muutaman vuoden. Erityisesti sitä viljellään naistenlehdissä. Ihmisen tyyli voi olla rouhea, kangas tai vaate voi olla rouhea. Sisustamiseen liittyvt asian, kuten tapetit ja materiaalit ovat rouheita. Muut adjektiivit saavat väistyä syrjään, kun rouhea ottaa vallan. Vastikään luin lehdestä rouheasta koirasta. Tai jostakin koiraan liittyvästä rouheasta asiasta. Olisiko ollut kaulapanta?

Eräs muoti- ja sisustusohjelmissa sekä lehdissä kyllästymiseen asti käytetty termi on värimaailma. Miksi ei voitaisi välillä käyttää synonyyminä sanoja väripaletti, värivalinnat, värivalikoima tai yksinkertaisesti värit tai sävyt. Mutta ei, kun pitää syleillä koko värimaailmaa.

Asuntoilmoitusten laatijat eivät ole niitä taitavimpia kielenkäyttäjiä. Niinpä kun on keksitty sellaiset jokapaikanhöyläsanat kuin uudenkarhea ja likietuinen, niin miksipä ei niitä sitten käytettäisi. Ja ahkeraan. Mitä nämä sanat edes tarkoittavat? Onko uusi aina välttämättä karheaa? Uudenkarhea villatakki jää ainakin minulta ostamatta. Entäpä likietuinen? Edut ovat likellä mutta eivät ihan käsillä. Onko se jokin hyvä juttu sitten asunnonostajan kannalta?

Ja lopuksi vielä sana, jota todella väärinkäytetään: löytyä. "Huoneistosta löytyy sauna." Hieno homma. Oliko se aimmein hukassa?